Tädit ovat kovasti pohtineet ratkaisua ongelmaan huolellisessa valmennuksessa olevien ruuniensa treenipäiväkirjan pitämisestä. Nyt sekin ongelma on ratkennut. Turhakeruunat, Einari, Tomppa, Doni ja Kamu ovat saaneet ikioman blogin. Kyllä ne nyt varmaan on paljon onnellisempia kuin ennen? Aikaisempia retkiä voi jossain määrin lukea Sadun ja Tanjan
blogeista, muistetaan kuitenkin että kyseiset blogit ovat enemmänkin tuohon koirailuun liittyviä.

Kuvaan pääsi tänään komeilemaan Doni koska selkeästi hän masentui huomattuaan ettei tullut valituksi päivän urheiluhenkiselle lenkille mukaan. Einari kuvassa silkasta säälistä :-)

Tänään Liidakin oli pitkästä aikaa Kamun kanssa Tompan ja Einarin messissä mukana. Lähtö sujui ihmeen rauhallisesti, muutama pikku satulaongelma ilmeni heti tallin pihalla mutta no problem, alsucral auttaa...
Jossain kohti tuli tietenkin mukaan tämä perinteinen kuningasidea, LAUKATAAN!! Se on muuten äärimmäisen järkevää entisiä ravihevosia ratsuna käyttäen, erehdyttävästi ravirataa muistuttavalla baanalla. Eikä hysteerisesti selässä kikattavat tädit auta asiaa millään muotoa. Tänään tosin voimme olla erityisen ylpeitä, mentiin nätissä possujunassa tienreunaa, Einari joukkoaan johdattaen. Kukaan ei kaahannut kenenkään ohi sata lasissa, kukaan ei pukitellut tai ryöhännyt muutenkaan. Mutta ettei tämäkään lenkki olisi muuttunut pitkäveteiseksi, odotti seuraavan mutkan takana yllätys.... Hirvimiehiä tien leveydeltä. Autot tyylikkäästi tietenkin parkissa niin ettei ohikaan mahdu kun metsän kautta. Onneksi kerrankin ruunat oli hallussa emmekä kaataneet yhtään hirvenmetsästäjää tai lommottaneet autoja. Vähän saimme "rakentavaa palautetta" punaisten liivien puuttumisesta jne. Väittivät vielä mokomat että kirkkaanoranssi satulahuopa ei aja samaa asiaa. Ihme sakkia.

Seuraava pätkä ei sitten ollutkaan enää yhtä rattoisa, Kamu johdatti pettämättömällä tyylillään jonoa pitkin kapeaa metsätietä ( joka tuntui siinä vauhdissa polulta ), halki lätäköiden ja ysikympin kurveihin vähän lisää kaasua :-) Päätimme yhdessä että jatkossa säilytämme laukkapätkillä tuon Einari-Kamu-Tomppa järjestyksen. Sitä noudattaen saatiin vielä yksi lähes miellyttävä, melkein jopa hallittu pätkä mentyä. Sitten vanhukset puhaltikin aika reippaasti ja tätiparat joutui ekstrakävelyttämään ruuniaan. Sellaista se sitten on, mitäs kaahattiin.