Hyvää Uutta Vuotta 2009!

Reenirikasta Uutta Vuotta!

Huomenna meillä onkin sitten taas vuoden vanhemmat ratsut odottamassa tallissa... On se kumma miten yksi yö voi vanhentaa hevosta :/

Kamu keulilla, ikää 21 vee, sitten Doni 18 vee, Toope 17 vee, ja varsatähtenä Einari 11 vee :)

Tapaninpäivänä ajeltiin...

Melkein kuin meillä Tapaninpäivänä ^^

Ajelulle piti lähteä, kun kerran perinteet niin edellyttää ;) Tosin ihan reellä ei liikenteeseen päästy. Olisi ollut valoilmiöitä varmasti havaittavissa jalasten alla...
Ruunaressut joutuivat liikenteeseen, Tomppa edellä kärryjen kanssa, ja Einari narunjatkeena perähevosena lomputellen. Puolen kilometrin hölkät ja muuten rauhallista käppäilyä kunnon lenkki. Ja kuskeilla tietysti eväät mukana, siinä se! :)

Tässä vielä kuva jouluaaton joukkueesta :)

Talli turhakkeet on joulu-urheilleet. Eilen käytiin ratsastamassa kävelylenkki koko kaluston voimin.

Tänään Einari kävi etukäteen tapaninpäiväajelulla kun ei huomennakaan kerkeä muiden harrastelujen takia. Kyyti olikin aika rapsakkaa ja ruunan tuli hiki pitkästä aikaa.

Erikoista ratsastusta

Tänään urheilimme varsin poikkeuksellisissa tunnelmissa. Jostain käsittämättömästä syystä saimme allemme rauhalliset ratsut?! Alkumatkasta heiteltiin erilaisia arvioita rauhoittumisen syistä. Voisiko kahden koiran mukanaolo rauhoittaa ruuniamme? (Luna ja Mosse oli mukana) Vai olisikohan hevoset saaneet jostain Diapamia? Tai yliannostuksen kanervia? Matkan edetessä huomasimme, että ratsastus voi tuntua jopa mukavalta, kun hevoset ovat poikkeuksellisesti hallinnassa :)

Edes tallille vievä tie ei aiheuttanut villiintymistä, ennen kuin: SATU ALKOI LAULAA!!! Siinä se, polleilla alkoi heti maa poltella jalkojen alla. Alta pois ja karkuun! No, siinä siis selitys. Laulu loppui, ja ruunamme rauhottuivat jälleen :) Nyt sitten onkin mietinnän paikka. Pitääkö hilpeät yhteislaulut lopettaa, vai harrastammeko niinkuin tähänkin saakka, villeillä ratsuillamme, -ei niin hallitusti?! :)

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Eilen taas opimme kaksi asiaa. 1) Älä suostu kaikkeen mitä ehdotetaan ja 2) Se pelto ei ole niin pitkä miltä se näyttää.
Lähdettiin ratsastelemaan, ihan vaan piti poiketa katsomaan pääseekö pellon toisesta reunasta näppärästi metsään. Ei muuten päässyt. Siellä sitten pellon toisesta päästä katsottuna se näytti toooosi pitkältä, eihän ne hevoset noin kauas jaksais kiikuttaa ratsastajiaan... Eli heitto ilmaan: Mennäänkö täpöt tonne toiseen reunaan? Vastaus kuului lyhyesti: Mennäänkö? Toista kehotusta ei tarvittu. Pieni veto vasemmasta ohjasta, ruunat rinnatusten nenä menosuuntaan ja HANAAA! Alku näytti ihan lupaavalta mutta sitten pellonreuna lähestyi ja lähestyi. Ja lähestyi eikä jarruista tietoakaan. Siinä kohti sitten Tanjakin muisti että toinen käsi ei ihan vielä toimi täydellisesti eli jarrutus jää siltäkin osin haaveeksi. Nopea arvio tilanteesta; vaihtoehdot jatkaa peltoa ympäri tai mennä suoraan ojan yli metsään täysillä? Vaikea valinta, sekunnin sadasosan puntaroinnin tuloksena koitettiin vähän kääntää varsoja eri suuntaan jos vaikka virekin laskisi ja jarrut löytyisi jostain.
Ihan täydellisesti ei jarrutus ehkä mennyt mutta sen verran vauhti kaarteessa hiljeni että saatiin ruunat melkein kävelemään. Siitä sitten hyvin hyvin varovasti tallia kohti, ilman yhtään väärää liikettä, kahden hieman kuumana käyvän ex-ravurin tanssahdellessa tätien alla. Sen verran lämpöä oli ilmassa että kumpikaan ei enää halunnut kokeilla mitä tapahtuu jos vähän käskisi...
Tallin pihasta sitten uusi suunta metsään, siellä pari rauhoittavaa kanervaa ja reilu puoli tuntia kävelyä niin kyllä se syke siitä tasaantui, niin ratsuilla kun ratsastajilla.

ps. Einari, Doni ja Kamu ovat päättäneet edelleen tarhata keskenään.

Turhakkeiden talvipäivä

Eilen oltiin tehokkaana kuluttamassa uusia hokkeja jo yhdeksän jälkeen aamulla. Einari ja Tomppa olivat melkosen terhakoita kun on tuota taukoa tähän aktiiviseen valmennukseen kerennyt tulla tovi. Hengissä kuitenkin selvittiin vaikka peukalotädin peukalo meinasikin jäätyä ja katketa. Hevosetkin pysyi tiellä kun riittävästä kanerva-annoksesta huolehdittiin.
Onneksi Einarilla oli ihan uusi thermo-master, ei tarvinnut jäädä talliin seisomaan lenkin jälkeen.



Onnellinen Tomppa.

Melko katu-uskottava aita :-) Mutta pääasia lienee että hevoset ( useimmiten ) pysyyvät tämän takana.

Tänään myös ratsukerho tätiratsastajien setäjaosto sai uuden jäsenen, Akin. Aki ei tainnut olla vielä ihan vakuuttunut ensikokemuksestaan hevosen selässä mutta on urheasti luvannut yrittää uudelleenkin. Etenkin kun palkkioksi Aki sai Tanjalta piparia! Luulen kyllä että tämä kyseinen pipari jää syömättä sattuneista syistä ( vai pystyisitkö itse syömään piparin millä on sukuelimet?).

Nastarenkaat alle ettei talvi yllätä

Tänään koitti se suuri päivä, kun kengittäjä saapui vaihtamaan ratsuillemme nastarenkaat alle :)
Nyt ei sitten enää liukkauteenkaan vedoten voi jättää lenkkiä tekemättä... Pitänee siis keksiä roppakaupalla muita tekosyitä...
Remu hengaili mukana, ihan oikealla tallikoiran asenteella. Biobak purkille annettiin kyytiä taukojumppana.


Minä omassa elementissäni keskityin pitämään ovenpieliä pystyssä...


Tompan vuoro.

Satu päätti testata balanssin välittömästi.
Armoton puserrus...
Ponille kyytiä, ja ratsastajan persikalle myös ;)




Tomppa viihtyi käsiteltävänä erityisen hyvin, kun tarjoilukin pelasi :)

Tallilla tapahtuu ( pitkästä aikaa )

Tänään pitkästä aikaa oli aktiivitallipäivä. Ohessa kuvasatoa päivän tapahtumista:


Tallissa asustelee siis myös herra/rouva Kani ( ei oo tullu kattottua kumpi ). Näin parin kuukauden jälkeen heräsi kysymys että ruokkiikohan kukaan meistä kyseistä tallin jäsentä. Ei huolta, ruokkii kuulemma. Kaikki joka kerran käydessään eli joulu on jokapäivä :-)



Peukalotädin puserrus iltahämärissä..


Jotain kummaa säätöä


Todistettavasti hevoset saa myös joskus kauroja. Peukalot eivät siis ole näiden ruunien pääravintoa vaikka aikaisemmat tekstit niin ehkä antavat ymmärtää.

Ja toki myös heinää....



Myös Kamu pääsi tänään meidän uusien tallityttöjen voimin urheilemaan.


Sadulla on uraputki auennut. Sadusta tulee isona Talkkari! Kattokaa vaikka kuinka sujuvasti käy lapion ja harjan käyttö yhtäaikaa.


Roosa Kamun kanssa


Doniponi


Einari ja sen uusi hoitajatyttö Roosa ( Roosa ei vaan vielä tiedä sitä )


Kyllä tätiratsastajien nyt kelpaa kun ratsutkin laitetaan valmiiks. Ei tartte kun pakertaa kyytiin.

Roosa ja TappajaTomppa



Kauneudenhoito on olennainen osa lajia. Ei kai kukaan lähde lenkille ellei kutrit ole ojennuksessa.


Tomppa ja hoitajansa Sanna ( Sannakaan ei vaan taida vielä tietää tätä )

Ehkä hienoin pikkujoulupeukalo ikinä!

Pikkujoulut

Tänään juhlimme talliturhakkeen virallisia pikkujouluja hysteeristen tätiratsastajien sekä asiallisen setäratsastajan kanssa. Osallistujina Tanja, Satu, Liida, Lauri, Pölli ja Pilke sekä itse tallin johtaja Hande pipahti paikalla. Samalla vietimme yhden tuoreen diplomi-ingenjöörin valmistujaisjuhlaa. Todistuskin oli jo näytillä vaikka intialaisen ravintolan tarjoilija löysikin sen menu-listan välistä ensimmäisenä iltana.

Harmi niille, jotka eivät osallistuneet. Tarjolla oli meetwursti pizzaa, amerikkalaisia pannukakkuja hillolla ja kermavaahdolla, suklaata sekä tietysti joulutorttuja. NAMI NAMI!

Yritimme laulaa yhdessä joululauluja, jäi yritykseksi (säestys oli laadukasta). Pelasimme super hauskaa Imagopeliä ja opimme uusia asioita toisistamme ja ruunistamme. Esim jos Einari olisi suomalainen elokuva, se olisi Rölli ja Metsänpeikko.

Suklaa tontut jäi syömättä, niistä lisää Glögitarjoilun jälkeen.
-Lirppa